Rusokirsikan kukat peittävät puun toukokuun loppupuolella vaaleanpunaisen pilven lailla, eikä tämä kaunotar jää huomaamatta varmasti keneltäkään. Puun kauneus ei ole vain kukissa, vaan myös sen kauniissa, kompaktissa kasvutavassa. Nuoret lehdet ovat aluksi punaiset ja vihertyvät pikkuhiljaa. Lisäksi puulla on kaunis, oranssinpunainen syysväri.
Rusokirsikka sopii yksittäispuuksi tai suhteellisen matalan korkeutensa vuoksi myös hyvin erilaisiin ryhmäistutuksiin muiden puiden, pensaiden ja perennojen kanssa. Kalkinsuosija.
Purppuratuomen lehdet ovat auetessaan punaiset ja ne vihertyvät hieman kesän edetessä. Se kukkii toukokuun lopulla vaaleanpunaisin kukin. Ei ole altis tuomenkehrääjäkoille. Istutusväli: 3-4 m.
Pyöreäkasvuinen latvus. Runsas valkoinen kukinta, terve lehdistö ja loistavanpunainen syysväri. Vartettu pikkupuu, perusrunkona ruotsinpihlaja (S. intermedia). Istutusväli: 2 m.
Marjatuomipihlajat ovat Pohjois-Amerikasta kotoisin olevia marjanviljelyyn jalostettu marjapensaita tai –puita, jotka ovat samalla puutarhan valkokukkaisia koristekasveja. Marjatuomipihlajaa kutsutaan myös nimillä intiaanien mustikkapuu sekä saskatoon. Herkulliset marjat soveltuvat joko sellaisenaan syötäväksi tai hilloihin ja mehuihin muiden marjojen kanssa.
Marjatuomipihlajat ovat itsepölytteisiä, joten yksikin pensas tuottaa satoa. Ne ovat melko vaatimattomia kasvupaikan suhteen. Parhaan makuiset marjat tulevat aurinkoisella paikalla läpäisevässä hiekkamultamaassa. Pensas kestää ajoittain kuivuutta. Valkoiset, tuomea muistuttavat kukkatertut puhkeavat touko–kesäkuussa.
'Northline' lajike on erittäin runsassatoinen lajike, joka tulee nuorena satoikään. Pyöreät, syvänsiniset marjat ovat makeita ja hyvänmakuisia, keskimäärin 16 millin kokoisia. Istutusväli: 2 m.
Tuotteen lisätiedot
Tieteellinen nimi
Amelanchier alnifolia
Myyntikoko
150-200 cm astiataimi
Täysimittaisen kasvin koko
3-5 m
Kasvualusta
tuore, keski–runsasravinteinen, läpäisevä ja hyvin kalkittu
Vaatimattomat kukat alkukesällä. Kukista muodostuu 'siipihedelmiä', jotka saavat kauniin punertavan värin syksyllä. Lehdet kiiltävät, syväliuskaiset, tummanvihreät. Syysväri loistavan oranssinpunainen.
Nopeakasvuinen punasaarni muistuttaa lehtosaarnia, mutta se on pienempi niin kasvutavaltaan kuin lehdistöltään. Se on kaunismuotoinen, leveä, tiheäkasvuinen ja helppohoitoinen puu ja siksi on suosittu myös julkisessa viherrakentamisessa. Syysväritys sillä on kauniin keltainen.
Arvokas kotimainen jalopuu, joka metsässä kasvaa korkeaksi ja suorarunkoiseksi, avoimella paikalla leveälatvuksiseksi. Pitkäikäinen, majesteettinen puu, joka perinteisesti on koristanut tärkeitä paikkoja. Eteläisimmässä Suomessa tammea kasvatetaan myös viljelymetsäpuuna arvokkaan puuaineksen takia.
Suomessa viljellyt hopeasalavat ovat hyvin yhtenäisiä keskenään ja ilmeisesti venäläistä alkuperää. Yli sata vuotta hopeasalava tunnettiin nimellä hopeapaju. Se on kaunis, siro- ja riippaoksainen puu, jonka mesinystyiset hedekukinnot keväällä kuhisevat mehiläisiä. Se on ollut suosittu pihapuu koristeellisten hopeanväristen lehtiensä vuoksi. Myös järeytyvän rungon pitkittäiset uurteet ja sävy ovat koristeellisia. Puu on erityisen näyttävä ikääntyessään ja suurten sivuoksien kärkihaarojen alkaessa riippua. Hopeasalavan laaja latvus hehkuu kuoren ja oksien punaista sävyä myös lehdettömän kauden syksystä kevääseen.
Hopeasalava on omimmillaan aukeiden reunoilla ja lähellä vettä. Hämeenlinnan Aulangolla, Vanajaveden vesireitin varren puurivistöllä on jopa valtakunnallinen merkitys. Jossakin vaiheessa 1960-luvun jälkeen hopeasalavaa käytettiin monen mielestä liiaksikin ja sen suosio jossain määrin laski. Nyt nuorempia hopeasalavia kaipaa jopa lisää asuinympäristöömme. Suomessa viljeltävistä isoista pajupuista se on yhä yksi kestävimmistä ja terveimmistä.
Hopeasalavasta saa myös hienoja leikattuja puurivejä tai aidanteita, joilla on huomattava tuulensuojavaikutus. Paras tulos saavutetaan, jos vuosittain leikataan pois lähes koko edellisen vuoden pituuskasvu kaikista oksista haaroineen. Tällöin myös lehtien hopeisuus kasvukaudellä korostuu. Hopeapaju on nopeakasvuinen ja se vaatii paljon kasvutilaa. Pajujen lailla se viihtyy kosteammilla kasvupakoilla ja hakeutuu kohti vettä. Tämän vuoksi sitä ei kannata istuttaa lähelle viemäreitä eikä vesijohtoja. Istutusväli: 3-4 m.