Punaperuukkipensas kukkii kesä-heinäkuulla vaaleanpunaisin kukin. Kukinnan jälkeen kehittyvät siemenhahtuvat näyttävät peruukilta, josta kasvi on saanut nimensäkin. Peruukkipensaalla on upeat, tummanpunaiset-violetit, soikeat lehdet, jotka muuttuvat punertaviksi syksyllä.

Peruukkipensas viihtyy aurinkoisella, suojaisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Kasvualustan on hyvä olla vettäläpäisevä, mutta muuten se on vaatimaton kasvualustan suhteen. Karsi pensaasta talven jälkeen huonot oksat ja lisää juurelle hyvin kompostoitunutta puutarhamultaa. Istutusväli: 1 m.

Bambut pitävät puolivarjoisesta tai varjoisesta, suojaisesta ja lämpimästä kasvupaikasta, jonne käy hajavalo. Bambua ei pitäisi päästää koskaan kuivumaan, vaan kosteuden tulisi olla tasainen - varo kuitenkin liikaa märkyyttä.
Lajike ei talvehdi Suomen oloissa ulkona.

Pihaorjanlaakeri on matalakasvuisen sahalininlaakerin (Ilex rugosa) ja orjanlaakerin välinen risteymäryhmä. Lajike 'Heckenstar' on kehitetty Pohjois-Saksassa vuonna 1995  risteyttämällä orjanlaakerilajike 'Pyramidalis' ja pihaorjanlaakerilajike 'Blue Prince'. Lajike tunnetaan myös nimellä 'Castle Wall'.

Pihaorjanlaakeri on ainavihanta kasvi, joka jää Suomessa noin 1-2 metrin korkuiseksi pensaaksi. Lajikkeen kasvutapa on leveän kartiomainen. Vyöhykkeet (I–II). Paleltuu kylmimpinä talvina lumirajaan kaikkialla Suomessa.

Suokukka kuuluu kanervakasvien sukuun ja se kasvaa luontaisesti soilla. Se viihtyy happamassa kasvualustassa ja sopii ikivihreänä havujen ja alppiruusujen kaveriksi aurinkoiseen tai puolivarjoiseen kasvupaikkaan. Suokukka 'Blue Ice' kukkii runsaasti alkukesästä vaaleanpunaisin, kellomaisin kukin. Se kasvaa enemmän leveyttä kuin korkeutta. Täysimittainen kasvi on noin 40 cm korkea ja 80 cm leveä.

Suokukka on helppohoitoinen. Se ei vaadi leikkamista. Koko kasvi on myrkyllinen. Istutusväli: 40 cm.

Lamohietakirsikka sopii maatamyötäilevän kasvutapansa vuoksi hyvin maanpeittopensaaksi. Nimensäkin mukaisesti se soveltuu hyvin melko vaatimattomiin oloihin hiekansekaiseen maahan ja aurinkoiselle kasvupaikalle. Viihtyy myös erittäin paahteisella paikalla. Talvimärkyyttä se ei siedä eli huolehdi, että kasvualusta on hyvin vettäläpäisevä. Valkoiset kukat puhkeavat keväällä. Syksyllä kasvi saa kauniin punaisen syysvärin.

Lamohietakirsikka ei kaipaa leikkausta, vaikka sitä tarvittaessa hyvin sietääkin.

Marjaomenapensas kukkii runsaasti kesäkuussa valkoisin kukin. Pienet, punaiset marjaomenat kehittyvät syksyllä ja säilyvät pitkälle talveen.
Syysväri on keltapunainen.

Japanista ja Korean niemimaalta peräisin oleva leveä pensas muodostaa vyöhykkeeksi istutettuna läpipääsemättömän esteen. Sen kasvullisten pitkäversojen lehdet ovat voimakkaastikin kolmiliuskaisia, kun taas kukkineiden lyhytoksien lehdet ovat ehytlaitaisia ja pienempiä. Valkoiset kukat ovat noin viiden kukan sarjoissa, ja nuppuasteella ne punertavat kauniisti.

Marjaomenapensasta kasvaa arboretumissa runsaasti monenlaisissa paikoissa, myös jäykässä savimaassa. Monista omenoista poiketen se kukkii hyvin puolivarjossakin, muun muassa valoaukoissa metsän keskellä. Marjat kestävät pensaissa pitkälle talveen, ja yllättävän hyvin kasvustot ovat saaneet olla rauhassa jäniksiltäkin.

Marjaomenapensasta käytetään vapaasti kasvavissa aidanteissa, yksittäispensaana sekä kasviryhmissä. Se ei tarvitse erityistä leikkausta, mutta tarvittaessa pensasta voidaan siistiä.

Lumipalloheisi kasvaa melko nopeasti ja sopii suojaistutuksiin ja aidanteesiin. Siitä saa myös komean yksittäispensaan. Kukkii kesäkuussa runsain, kermanvalkoisin, pallomaisin kukinnoin. Kukinta kestää noin 3 viikkoa. Pallomaiset kukinnot koostuvat steriileistä, siitepölyttömistä kukista.

Se on kasvutavaltaan rehevä ja tuuhea. Lumipalloheisi viihtyy parhaiten valoisalla, mutta ei kuitenkaan paahteisella kasvupaikalla. Laji ei tee marjoja. Lehdistö on liuskainen, avautuessaan punertava. Syksyllä pensas saa ruskeanpunaisen syysvärin. Istutusväli: 1 m.

Pensas ei erityistä leikkausta kaipaa, mutta sitä voidaan tarvittaessa nuorentaa aikaisin keväällä.

Euroopanpähkinäpensaasta kasvaa monirunkoinen, pystyhaarainen pensas tai pikkupuu. Pensaalla on kauniit, riippuvat hedekukinnot aikaisin keväällä ja syksyllä kypsyvät pähkinät ovat syötäviä. Pensas on tuulipölytteinen. Vaikka euroopanpähkinäpensas onkin yksikotinen, tarvitsee se toisen pensaan ristipölytyksen onnistumiseksi. Pölytyksen jälkeen pieniin emikukintoihin kasvaa suojuksen ympäröimiä hedelmiä, hasselpähkinöitä. Kun suojuslehdet syyskuussa avautuvat, ovat pähkinät valmiita kerättäväksi. Keruun jälkeen odotetaan, että kuori on tummunut, jolloin pähkinä on valmis syötäväksi.

Pähkinäpensaan luontainen levinneisyysalue kattaa Aasian luoteisosat ja Euroopan aina Välimeren rannikolta Keski-Skandinaviaan ja Suomen rannikolle. Suomessa se kasvaa runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä. Se suosii rinteitä ja kallioiden alustoja ja viihtyy lehtometsien suojissa.

Pensas sopii hyvin yksittäispensaaksi, metsän reunaan tai näkösuojaksi. Euroopanpähkinäpensas ei tarvitse leikkausta, vaikka se sitä hyvin sietääkin.

Erittäin kaunis pikkupensas, joka kukkii runsaasti vaaleanpunasin, tähtimäisin kukin alkukesästä. Kukinta muistuttaa koristekirsikoita.Pölyttäjät rakastavat nietospensaan kukkia ja ne ovatkin hyvä lisä alkukesän hyönteiskasveiksi. Pensaalla on kaartuvat oksat ja se on pyöreämuotoinen. Kukkii edellisen kesän versoilla. Syysväri viininpunainen/purppuransävyinen.

Sopii hyvin kasviryhmiin reunuskasviksi ja varsinkin aurinkoisiin rinteisiin peittokasviksi. Matalan kasvutapansa vuoksi sopii myös ruukkuistutuksiin. Ei tarvitse erityistä leikkaamista, huonot oksat voidaan poistaa.

 Peurat eivät välitä nietospensaasta.