Syksyllä istutettavat kukkasipulit, amaryllikset ja pioninjuurakot - tilaa turvallisesti kotimaisesta verkkokaupasta!
Ei saatavilla
Alppiruusu 'Axel Tigerstedt'in nuput ovat vaaleanpunaiset. Kukat avautuvat vaaleanpunaisina, mutta muuttuvat pian puhtaanvalkoisiksi. Nuoret versot ja puhkeamassa olevat lehdet ovat hienon, vaalean nukan peittämät. Myöhemmin lehdet ovat sileät ja tummanvihreät. Niiden alapintaa koristaa ohut ruskea karvoitus. 'Axel Tigerstedt' on säännöllisen pyöreälatvuksinen, leveä ja tuuhea pensas. Se saavuttaa täyden pituutensa noin kymmenen vuotiaana.
Tämä lajike on nimetty Arboretum Mustilan perustajan pojanpojan ja säätion ensimmäisen toiminnanjohtajan Axel Tigerstedtin (1930-2010) mukaan.
Lajikkeen emona on ollut mustilanalppiruusu (R. brachycarpum var. tigerstedtii) ja pölyttäjänä nikonalppiruusu (R. degronianum).
Tieteellinen nimi | Rhododendron 'Axel Tigerstedt, Tigerstedtii-Ryhmä |
Myyntikoko | astiataimi |
Täysimittaisen kasvin koko | 1,5-2 m |
Kasvualusta | tuore-kostea, vähä-keskiravinteinen, hapan |
Erityistä |
|
Kasvuvyöhyke |
|
Kasvupaikka |
|
Kukinnon väri |
|
Kukinta- tai korjuuaika |
|
Varastossa | Ei |
Ennen istuttamista pensasta pidetään tunti-pari vesiastiaan upotettuna, jotta sen nestejännitys on mahdollisimman hyvä. Pensas poistetaan ruukusta ja juuripaakkua avataan ja juuria oiotaan varovasti siltä varalta, että ne ovat kiertyneet toistensa ympäri. Pensas istutetaan samaan syvyyteen, jossa se on ruukussakin kasvanut.
Istutettu pensas kastellaan hyvin ja juuristoalue peitetään katteella, jotta pensas ei joutuisi juurtuessaan uuteen paikkaansa kilpailemaan vedestä ja ravinteista rikkaruohojen kanssa. Katteeksi sopii puuhake tai kuorike, kuiva heinä tai hätätilassa vaikka märkä sanomalehti, jonka päälle pannaan kiviä tai soraa, jottei tuuli riepottele paperia.
Heti istutuksen jälkeen huolehditaan riittävästä kastelusta, vettä annetaan kerran viikossa. Päivittäisestä pikku liruttelemisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, kasvin on saatava kerralla vettä niin paljon, että kosteus ulottuu istutuskuopan pohjalle asti. Lannoitus aloitetaan vasta parin kuukauden kuluttua istutuksesta, jos pensas on istutettu aikaisin keväällä. Juurtuminen on helpompaa, jos maa ei ole liian ravinteikasta. Myöhemmin kesälläkin istutettujen pensaitten lannoittaminen lopetetaan elokuussa, jotta ne ehtivät valmistautua talveen. Syksyllä istutettuja lannoitetaan vasta seuraavana keväänä. Alppiruusuille ja atsaleoille on saatavana niille sopivaa, happamen maan kasveille tarkoitettua lannoitetta.
Keväällä voi alppiruusujen ja atsaleoitten juuristoaluetta kastella varovasti haalealla vedellä. Se nopeuttaa roudan sulamista, jolloin kasvien juuret saavat maasta kosteutta. Jos istutuspaikka on tuulinen ja siihen paistaa aurinko, pensaat suojataan varjostaen niitä havuilla tai varjostuskankaalla tammikuusta alkaen.
Alppiruusujen kanssa happamassa maassa viihtyviä kasveja ovat mm. pienet havut, kuten tuijat ja kartiovalkokuusi, sekä hortensiat, jouluruusut, saniaiset ja kuunliljat. Pensasmustikkakin kuuluu happamassa maassa viihtyviin, jos vain valoa on tarpeeksi. Köynnöksistä sopivia ovat esim. köynnöshortensia ja kiinanlaikkuköynnös.
Varsinkin pystykasvuisten alppiruusujen alle kannatta istuttaa maanpeittokasveja. Ikivihreä, varjossa viihtyvä pikkutalvio, rentoakankaali, varjoyrtti, kevätkaihonkukka ja suikeroalpi sopivat hyvin, samoin valkotäpläimikkä, sini- ja valkovuokko, taponlehti ja alaskankleitonia, ja kaunista on myös sammal.
|
|
|
|
|
|
|