Tarhakeijunkukka 'Paris'

PERENNOJEN YLEISET ISTUTUSOHJEET
On tärkeää valita perennat kasvupaikan olosuhteiden mukaan. Silloin ne kasvavat ja kukoistavat, ja säilyvät elinvoimaisina pitkään. Useimmat perennat viihtyvät monentyyppisillä kasvupaikoilla. Toiset taas vain niille luontaisilla kasvupaikoilla. 

Kasvualusta
Perennoille tehtävä penkki on hyvä rajata muusta alueesta esim. reunalaudalla tai kiveyksellä. On tärkeää että nurmikko ei pääse leviämään perennapenkkiin. Savimaalle perennat kannattaa istuttaa kohopenkkiin. Kohopenkki lämpiää hyvin eikä vesi jää kasvien juurille seisomaan. Kasvualustan pitää olla hyvälaatuista ja ehdottomasti rikkaruohotonta. Kasvualusta valitaan niiden perennalajien mukaan joita istutuksessa on eniten. Jos samaan ryhmään istutetaan esimerkiksi happaman maan kasveja tai erityisen kuivassa ja läpäisevässä maassa viihtyviä kasveja, on niille helppo vaihtaa tilalle vaaditunlainen kasvualusta. Perennoille hyvä kasvualusta sisältää sopivassa suhteessa savea, humusta ja kivennäismaa-aineksia. Savi lisää kosteutta pidättäviä ominaisuuksia ja kivennäismaa-aines ilmavoittaa kasvualustan. Pienille perennoille riittää 20 cm paksu kasvualusta, keskikokoisille 30-50 cm ja isokokoisille 50-70 cm. Jotkut paahteisen paikan perennat pärjäävät jopa alle 10 cm multakerroksella. Astiataimia, eli ruukuissa myytäviä perennoja, voi istuttaa koko sulan maan ajan.

Istutus
Istutusetäisyydet on hyvä tarkista lajikohtaisesti. Hyvä nyrkkisääntö on kuitenkin seuraava; pienikokoiset ja hitaasti kasvavat lajit 20 cm, keskikokoiset lajit 25-30 cm, kookkaat tai rönsyilevät lajit 40 cm, kookkaimmat perennat vielä harvempaan, kuten esimerkiksi kuunliljat 50-60 cm, syyskimikit 70 cm ja töyhtöangervo 1 m. 

Perennojen istutussyvyys on yleensä sama kuin taimen kasvatussyvyys, eli juuripaakkua ei upoteta syvemmälle mullan alle. Juuripaakun pinta tulee noin sentin verran maanpinnan alapuolelle jotta vesi ei liiaksi haihtuisi paakun pinnan kautta. Jos paakku jää näkyviin pääsee aurinko kuivattamaan sitä liikaa. Maa tiivistetään käsin taimen ympäriltä. Juuripaakkua ei saa rikkoa. Istutuksen jälkeen annetaan kasveille runsas kastelu, joka toistetaan pari kertaa viikossa, useammin jos sää sitä vaatii. Kasvien juurruttua kasvupaikalleen kastelua tarvitaan vain pitkien poutajaksojen yhteydessä.

PERENNOJEN YLEISET HOITO-OHJEET

Perennaryhmä vaatii huolenpitoa alkuvaiheessa. Ensimmäisen kasvukauden aikana on huolehdittava siitä että rikkaruohot kitketään huolellisesti, että perennat saavat tarvitsemansa ravinteet ja tarpeidensa mukaisesti vettä. Hyvä kasvuunlähtö helpottaa merkittävästi tulevien vuosien työtä.

 
Kastelu ja kate
Kasvien juurruttua kasvupaikalleen kastelua tarvitaan vain pitkien poutajaksojen yhteydessä. Kun kasveja kastelee, on hyvä kastella kerralla kunnolla eli reilulla määrällä vettä. Maan on kastuttava kasvien juuristoon asti jotta ne saisivat siitä tarvitsemansa hyödyn. Vähäinen kukkapenkin pinnan kastelu ei juuri hyödytä kasveja. Hyvä tapa tarkistaa miten syvälle vesi on imeytynyt on kaivaa hieman maata kastelun jälkeen. Sama sääntö pätee myös sateena tulevaan veteen. Vain reilun ja pitkään kestäneen sateen jälkeen maa on kastunut tarpeeksi syvälle jotta kasveille olisi sateesta hyötyä. Taimien väleihin voi levittää katetta vähentämään kastelutarvetta ja estämään rikkaruohojen kasvua. Kate myös tasaa kasvualustan lämpöoloja. Matalajuurisille perennoille pari senttiä katetta riittää ja syväjuurisille voi levittää viisikin senttiä. Rönsyillä ja siemenillä leviäville perennoille katetta ei laiteta. Katteena voidaan käyttää hienojakoisempaa puunkuorihaketta tai ruohosilppua. 

Lannoitus
Kukkiakseen runsaasti perennat vaativat säännöllistä lannoitusta. Lannoituksen määrät vaihtelevat lajikohtaisesti. Mitä reheväkasvuisempi perennalaji, sitä runsaammin se vaatii lannoitetta. Kuivan paikan kasvit pärjäävät yleensä vähemmällä lannoituksella. Lehdistöltään harmaan- sinivihreän- ja punaisensävyiset kasvit menettävät väriensä kirkkauden jos niitä lannoittaa liikaa. Varsinkin liika typpi voi muuttaa lehdistön vihreäksi. Jotkut luonnonperennat, kuten esimerkiksi perhoangervo ja töyhtöangervo, pärjäävät hyvin jopa ilman lannoitusta. Istutuskesänä kasville riittää maan perusparannus, ensimmäinen vuotuinen lannoitus tehdään istutusta seuraavana keväänä. Suurin osa perennoista hyötyy luonnonlannoitteiden käytöstä. Monet perennat hyötyvät myös siitä että juurialueelle levitetään keväällä kompostimaata. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei levitä liian paksua kerrosta. Varsinkin pionit ja kurjenmiekat ottavat nokkiinsa jos juuria peittää liian paksu multakerros. Liikalannoitusta on myös varottava. Se heikentää kasvien talvenkestävyyttä. Lisälannoitusta voi perennoille antaa, tarpeen mukaan, aina heinäkuun alkuun asti. Tämän jälkeen siirrytään syyslannoitukseen. 

Kalkin levittäminen ajoitetaan usein kevääseen. Kalkitusaineeksi sopii rakeinen puutarhakalkki tai hienojakoinen dolomiittikalkki. Happamassa maassa viihtyville lajeille kuten jaloangervot, kesäpikkusydän ja varjoyrtti kalkkia ei anneta.  

Siistiminen
Kuihtuneiden kukkien poistamisella saa perennapenkin ilmeen siistiksi. Se edistää useilla lajeilla myös uusien nuppujen kehittymistä. Näin saadaan kukinta kestämään jopa pari viikkoa pidempään. Monet perennalajit lisääntyvät siementämällä. Runsaan siementaimien itämisen voi estää sillä että leikkaa kasvuston kukinnan jälkeen, jolloin siemeniä ei ehdi muodostua. 

Tuenta
Jotkut kookkaaksi kasvavat perennat tarvitsevat tuen pysyäkseen pystyssä. Sama koske suurikukkaisia perennoja. Kovat tuulet ja sateet saavat tällaiset kaunistukset herkästi lakoamaan. Tukea kaipaavat erityisesti pionit, kultapallo, ritarinkannukset ja salkoruusut. Tuet laitetaan paikoilleen jo heti keväällä ennen kuin kasvu on kunnolla alkanut. Näin perennat pikkuhiljaa kasvavat tukikehikon läpi eikä varsia tarvitse sen kummemmin pujotella paikoilleen. Tuentaan voi käyttää erilaisia tukikehikoita, tukikeppejä tai -seipäitä.  

Siirtäminen ja jakaminen 
Perennojen siirtäminen ja uudelleen istuttaminen on yleensä melko vaivatonta. Siksi perennapenkkiä voikin parannella ja muokata vaikka vuosittain. Jotkut perennat, kuten esimerkiksi töyhtöangervo, viihtyvät pitkään samalla kasvupaikalla ja vaativat kasvurauhaa. Useimmat perennat kannattaa kuitenkin jakaa muutaman vuoden välein. 

Lisääminen
Perennoja lisätään monin eri tavoin; siemenestä, jakamalla, pistokkaista, juurakoista, rönsyistä ja itusilmuista. Helpoin tapa on jakaa vanhat taimet perennapenkin kunnostustöiden yhteydessä. Monet maanpeittokasvit juurtuvat pitkistä versoistaan ja kasvattavat juurtumiskohtiin uusia pikkutaimia. Näitä pikkutaimia on helppo kaivaa ylös ja siirtää uusille kasvupaikoille. Tällaisia perennoja ovat esimerkiksi, pikkutalvio, akankaalit, keltapeippi, taponlehti ja rönsytiarella. Useimpia perennoja voi kasvattaa pistokkaista. Silloin pistokkaat tulee kuitenkin ottaa reilusti ennen kukintaa, muuten ne eivät juurru. 

Osa perennoista on kaksivuotisia. ensimmäisenä vuonna kasvi itää ja kasvattaa lehtiruusukkeen, jonka turvin se talvehtii. Kukkaan taimi puhkeaa toisena vuonna. Kaksivuotiset perennat muodostavat yleensä runsaasti siemeniä, mikä varmistaa kasvin leviämisen ja kasvupaikalla säilymisen. Emokasvi yleensä kuolee siementämisen jälkeen. Esimerkkejä kaksivuotisista perennoista on rohtosormustinkukka, salkoruusu, puistolemmikki, tulikukat, illakko ja alaskankleitonia.   

Suojaaminen
Perennat hyötyvät paksun lumipeitteen suojasta. Arka perenna saattaakin selvitä paremmin hengissä Pohjois-Suomessa lumipeitteen suojissa kuin Etelä-Suomen lumettomilla alueilla. Perennojen kuivuneet, maatuvat kasvustot suojaavat kasvien juuria ja keräävät myös ylleen lunta paremmin kuin täysin putsattu perennapenkki. Toisin sanoen perennapenkkejä ei kannata siivota syksyllä vaan odottaa kevääseen. Monesti varsinkin syksyllä kukkivien perennojen pystyyn jäävät varret ovatkin kauniita talventörröttäjiä. Keväällä vanha kasvimassa silputaan penkin katteeksi ja maan pieneliöstön ravinnoksi. Mikäli lunta ei puutarhaan sada, on ainakin arempia perennoja hyvä suojata esimerkiksi kuivilla vaahteranlehdillä, havunoksilla tai vettä imemättömällä talvisuojaturpeella. Nämä suojaavat kerrokset levitetään kasvien ympärille vasta kun maa on ehtinyt jäätyä jotta suojan alla ei olisi liian lämmintä. Lämpö voi saada kasvit luulemaan että on kevät ja silloin ne lähtevät kasvamaan.  

Tuhoeläimet ja taudit
Joskus perennoja vaivaa tuhoeläimet ja taudit. Varsinkin erittäin kuiva tai hyvin sateinen kesä voi aiheuttaa tautien ja tuholaisten runsastumisen. Paras tapa ennaltaehkäistä tautien ja tuholaisten esiintyminen on varmistaa kasvien kokonaisvaltainen hyvinvointi. Terveet taimet, riittävä lannoitus ja kastelu sekä hyvä kasvualusta ehkäisevät suurimman osan vaivoista. Kasvustojen säännöllinen tarkistus on myös hyvä muistaa tehdä. Näin ongelma havaitaan ajoissa. Onneksi kotipuutarhurin tarvitsee melko harvoin turvautua torjunta-aineiden käyttöön. 

Sopivia vieruskasveja puolivarjoisalla paikalla ovat jaloangervot, kelta- ja hopeatäpläpeippi, saniaiset, varjohiipat ja aurinkoisella paikalla loistosalviat, mirrinminttu, morsiusharso, matalat koristeheinät, tädykkeet ja pikkupensaat.