Tilaa turvallisesti kotimaisesta verkkokaupasta!
Marjatanalppiruusu 'P.M.A. Tigerstedt' on korkea, pysty ja harvahko pensas. Suurissa, valkoisissa kukissa on verenpunaiset täplät nielussa. Kasvutapa muistuttaa pikkupuuta. Lajike on erittäin kestävä ja sietää hyvin erilaisia olosuhteita, jopa kuivuutta jonkin verran. Se kasvaa kymmenessä vuodessa reilun 1,5 metrin korkuiseksi. Varjossa siitä tulee helposti harottava pensas, mutta valoisammalla paikalla se kasvaa sopusuhtaisemmaksi, leveäksi ja korkeaksi pensaaksi.
'P. M. A. Tigerstedt' on nimetty professori Peter M. A. Tigerstedtin mukaan, joka johti alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmaa Helsingin yliopistossa yhteistyössä Arboretum Mustilan kanssa 1973–2000. Lajikkeen emona on ollut mustilanalppiruusu (R. brachycarpum var. tigerstedtii) ja pölyttäjänä valkokukkainen muoto virginianalppiruususta (R. catawbiense var. album 'Glass').
Kasvuvyöhyke: I-V
Tieteellinen nimi: Rhododendron
Myyntikoko: astiataimi
Täysimittaisen kasvin koko: 1,5-2 m
Ryhmä: Tigerstedtii
Kukinta: kesäkuu
Kasvupaikka: puolivarjo-varjo
Kasvualusta: tuore-kostea, vähä-keskiravinteinen, hapan
Tieteellinen nimi | Rhododendron |
Myyntikoko | Vaihtoehdot valikossa |
Täysimittaisen kasvin koko | 1,5-2 m |
Kasvualusta | tuore-kostea, vähä-keskiravinteinen, hapan |
Kasvuvyöhyke |
|
Kasvupaikka |
|
Kukinta- tai korjuuaika |
|
Varastossa | Ei |
Ennen istuttamista pensasta pidetään tunti-pari vesiastiaan upotettuna, jotta sen nestejännitys on mahdollisimman hyvä. Pensas poistetaan ruukusta ja juuripaakkua avataan ja juuria oiotaan varovasti siltä varalta, että ne ovat kiertyneet toistensa ympäri. Pensas istutetaan samaan syvyyteen, jossa se on ruukussakin kasvanut.
Istutettu pensas kastellaan hyvin ja juuristoalue peitetään katteella, jotta pensas ei joutuisi juurtuessaan uuteen paikkaansa kilpailemaan vedestä ja ravinteista rikkaruohojen kanssa. Katteeksi sopii puuhake tai kuorike, kuiva heinä tai hätätilassa vaikka märkä sanomalehti, jonka päälle pannaan kiviä tai soraa, jottei tuuli riepottele paperia.
Heti istutuksen jälkeen huolehditaan riittävästä kastelusta, vettä annetaan kerran viikossa. Päivittäisestä pikku liruttelemisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, kasvin on saatava kerralla vettä niin paljon, että kosteus ulottuu istutuskuopan pohjalle asti. Lannoitus aloitetaan vasta parin kuukauden kuluttua istutuksesta, jos pensas on istutettu aikaisin keväällä. Juurtuminen on helpompaa, jos maa ei ole liian ravinteikasta. Myöhemmin kesälläkin istutettujen pensaitten lannoittaminen lopetetaan elokuussa, jotta ne ehtivät valmistautua talveen. Syksyllä istutettuja lannoitetaan vasta seuraavana keväänä. Alppiruusuille ja atsaleoille on saatavana niille sopivaa, happamen maan kasveille tarkoitettua lannoitetta.
Keväällä voi alppiruusujen ja atsaleoitten juuristoaluetta kastella varovasti haalealla vedellä. Se nopeuttaa roudan sulamista, jolloin kasvien juuret saavat maasta kosteutta. Jos istutuspaikka on tuulinen ja siihen paistaa aurinko, pensaat suojataan varjostaen niitä havuilla tai varjostuskankaalla tammikuusta alkaen.
Alppiruusujen kanssa happamassa maassa viihtyviä kasveja ovat mm. pienet havut, kuten tuijat ja kartiovalkokuusi, sekä hortensiat, jouluruusut, saniaiset ja kuunliljat. Pensasmustikkakin kuuluu happamassa maassa viihtyviin, jos vain valoa on tarpeeksi. Köynnöksistä sopivia ovat esim. köynnöshortensia ja kiinanlaikkuköynnös.
Varsinkin pystykasvuisten alppiruusujen alle kannatta istuttaa maanpeittokasveja. Ikivihreä, varjossa viihtyvä pikkutalvio, rentoakankaali, varjoyrtti, kevätkaihonkukka ja suikeroalpi sopivat hyvin, samoin valkotäpläimikkä, sini- ja valkovuokko, taponlehti ja alaskankleitonia, ja kaunista on myös sammal.
|