Siperianhernepensas

Siperiassa ja Koillis-Kiinassa luontaisena kasvava siperianhernepensas on tuotu Suomeen 1740-luvulla. Pietari Kalm toi Pietarista sen siemeniä tarkoituksenaan saada Suomeen uusi ravintokasvi, mutta siihen tarkoitukseen hernepensaan ainakin jossain määrin myrkylliset palot eivät sovi. Sen sijaan tätä 1700-luvun uutuuskasvia on viime aikoihin asti käytetty paljon koristekasvina puutarhoissa, puistoissa ja rautatieasemien koristeistutuksissa. Kookas, pystyhaarainen ja sirolehtinen siperianhernepensas on näyttävimmillään kesäkuussa kukkiessaan hernekasveille tyypillisin perhomaisin keltaisin kukin.

Siperianhernepensas on meillä aitaorapihlajan (Crataegus grayana) jälkeen eniten käytetty pensasaitakasvi leikatuissa pensasaidoissa. Sen pehmeitä oksia on huomattavasti helpompi leikata kuin piikkisiä ja kovia orapihlajanoksia, ja leikkuujätteestä tulee oivallista katetta ja kompostia.

Käyttöä pensasaitana on kuitenkin vähentänyt se, että leikattuihin pensaisiin usein tulee hernepensaanhärmää, joka värjää pensaan lehdet harmaiksi. Talvenkestävä siperianhernepensas sopiikin aurinkoiselle, kuivalle paikalle kauniskukkaiseksi suureksi pensaaksi, aidanteeksi ja tuulensuojaksi paremmin kuin leikatuksi pensasaidaksi.

Kasvuvyöhyke: I-VIII
Tieteellinen nimi: Caragana arborescens
Täysimittaisen kasvin koko: 3-4 m
Kukinta: kesäkuu
Kasvupaikka: aurinko-puolivarjo
Istutusväli: aidanteena 50 cm, pensaana 1 m