Syksyllä istutettavat kukkasipulit, amaryllikset ja pioninjuurakot - tilaa turvallisesti kotimaisesta verkkokaupasta!
Ei saatavilla
Marjatanalppiruusu 'Helsingin Yliopisto' on erittäin kestävä, keskikorkea alppiruusu. Kukan väri on lämpimän vaaleanpunainen ja siinä on tumma täpläkuvio. Lajike muistuttaa erittäin paljon 'Haaga'-lajiketta. Lajikkeet erottaa ehkä helpoiten silmujen väristä: 'Haagalla' ne ovat punertavammat.
Lajikkeen kasvutapa on pyöreän säännöllinen ja se kasvaa kymmenessä vuodessa noin 1,5 metrin korkuiseksi. Mustilaan 2000-luvun alussa istutetut pensaat ovat kasvaneet miehenmittaisiksi.
'Helsingin Yliopisto' on ensimmäisiä kotimaisia alppiruusulajikkeita ja julkistettiin Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlavuonna 1990. Emona on ollut mustilanalppiruusu (R. brachycarpum var. tigerstedtii), mutta pölyttäjää ei tunneta.
Tieteellinen nimi | Rhododendron |
Ryhmä | Tigerstedtii |
Myyntikoko | 4 l astiataimi, 30-40 cm |
Täysimittaisen kasvin koko | 1,5-2 m |
Kasvualusta | puolivarjo-varjo, hapan ja kostea maa |
Kasvuvyöhyke |
|
Kasvupaikka |
|
Kukinnon väri |
|
Kukinta- tai korjuuaika |
|
Ominaisuudet |
|
Vuotisuus |
|
Alkuperämaa |
|
Varastossa | Ei |
Kasvuvyöhyke | I-V |
Tieteellinen nimi | Rhododendron 'Helsingin Yliopisto' |
Myyntikoko | 30-40 cm |
Täysimittaisen kasvin koko | 1,5-2 m |
Ryhmä | Tigerstedtii |
Kukinta | Kesäkuu |
Kasvupaikka | Puolivarjo-varjo |
Ennen istuttamista pensasta pidetään tunti-pari vesiastiaan upotettuna, jotta sen nestejännitys on mahdollisimman hyvä. Pensas poistetaan ruukusta ja juuripaakkua avataan ja juuria oiotaan varovasti siltä varalta, että ne ovat kiertyneet toistensa ympäri. Pensas istutetaan samaan syvyyteen, jossa se on ruukussakin kasvanut.
Istutettu pensas kastellaan hyvin ja juuristoalue peitetään katteella, jotta pensas ei joutuisi juurtuessaan uuteen paikkaansa kilpailemaan vedestä ja ravinteista rikkaruohojen kanssa. Katteeksi sopii puuhake tai kuorike, kuiva heinä tai hätätilassa vaikka märkä sanomalehti, jonka päälle pannaan kiviä tai soraa, jottei tuuli riepottele paperia.
Heti istutuksen jälkeen huolehditaan riittävästä kastelusta, vettä annetaan kerran viikossa. Päivittäisestä pikku liruttelemisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, kasvin on saatava kerralla vettä niin paljon, että kosteus ulottuu istutuskuopan pohjalle asti. Lannoitus aloitetaan vasta parin kuukauden kuluttua istutuksesta, jos pensas on istutettu aikaisin keväällä. Juurtuminen on helpompaa, jos maa ei ole liian ravinteikasta. Myöhemmin kesälläkin istutettujen pensaitten lannoittaminen lopetetaan elokuussa, jotta ne ehtivät valmistautua talveen. Syksyllä istutettuja lannoitetaan vasta seuraavana keväänä. Alppiruusuille ja atsaleoille on saatavana niille sopivaa, happamen maan kasveille tarkoitettua lannoitetta.
Keväällä voi alppiruusujen ja atsaleoitten juuristoaluetta kastella varovasti haalealla vedellä. Se nopeuttaa roudan sulamista, jolloin kasvien juuret saavat maasta kosteutta. Jos istutuspaikka on tuulinen ja siihen paistaa aurinko, pensaat suojataan varjostaen niitä havuilla tai varjostuskankaalla tammikuusta alkaen.
Alppiruusujen kanssa happamassa maassa viihtyviä kasveja ovat mm. pienet havut, kuten tuijat ja kartiovalkokuusi, sekä hortensiat, jouluruusut, saniaiset ja kuunliljat. Pensasmustikkakin kuuluu happamassa maassa viihtyviin, jos vain valoa on tarpeeksi. Köynnöksistä sopivia ovat esim. köynnöshortensia ja kiinanlaikkuköynnös.
Varsinkin pystykasvuisten alppiruusujen alle kannatta istuttaa maanpeittokasveja. Ikivihreä, varjossa viihtyvä pikkutalvio, rentoakankaali, varjoyrtti, kevätkaihonkukka ja suikeroalpi sopivat hyvin, samoin valkotäpläimikkä, sini- ja valkovuokko, taponlehti ja alaskankleitonia, ja kaunista on myös sammal.
|
|
|
|
|
|
|
|