Akileijat

Akileijojen kukat ovat usein nuokkuvat, ja niissä on yleensä pitkät kannukset. Kannuksettomiakin lajikkeita on jalostettu kuten myös lajikkeita joiden kukat katsovat ylöspäin. Akileijat leviävät itsekseen siemenistä. Lakastuneet kukinnot on hyvä poistaa jos siementaimia leviää haitaksi asti. Kukkavarsien poistaminen myös pidentää kukinta-aikaa ja pitää lehdistön kauemmin vihreänä. Muuta hoitoa akileijat eivät juuri kaipaa. Akileijat viihtyvät parhaiten puolivarjoisella kasvupaikalla. Maan tulee olla keskiravinteinen, hikevä mutta vettä läpäisevä. Matalat kivikkolajikkeet sietävät myös paahdetta, mutta vain jos kasvualusta on tarpeeksi paksu. Akileijat ovat melko kestäviä tai erittäin kestäviä, lajikkeesta riippuen. Lumipeite on hyvä suoja. Pistiäistoukka saattaa vioittaa akileijojen lehtiä. Hyvät kasvuolosuhteet kuitenkin ehkäisevät toukkien mahdollista hyökkäystä. Akileijoja lisätään siemenestä, lisääminen ei onnistu jakamalla. Osa lajeista vaatii kylmäkäsittelyn itääkseen.