Köynnösruusu 'Flammentanz'

Kasvupaikan tulisi olla aurinkoinen, lämmin ja suojaisa.  

Multakerroksen paksuus tulisi olla vähintään 60 cm syvä, kasvualustan vettä läpäisevä, ravinteikas, kalkittu ja tuore, mikä pidättää kosteutta hyvin. Vesi ei saa jäädä koskaan seisomaan ruusupenkkiin. 

Kastele astiataimi hyvin ennen istutusta. Voit upottaa ruukun vesiastiaan ja ottaa pois kun ilmakuplia ei enää nouse pintaan. Kastele myös istutuskuoppa hyvin ennen istutusta. Poista ruukku ja möyhennä paakun pohjaa ja reunoja levittäen kiepille kiertyneet juuret. Lisää multaa istutuskuoppaan parissa erässä kastellen multaa välillä. 

Astiataimi istutetaan niin, että jalonnuskohta jää noin 15-20 cm maanpinnan alapuolelle. Jalonnuskohdan tunnistaa muhkurasta rungon ja juurien välissä. Täytä tarvittaessa lehdessä olevan astiataimen istutuskuoppaa sitä mukaa kuin versot kasvavat, viimeistään kuitenkin syksyllä. 

Varsinkin savimaalla kasvit kannattaa istuttaa kohopenkkiin tai kaivaa kuoppaa syvemmäksi, jonka pohjalle laittaa 20 cm karkean sora- tai kivimurskakerroksen. Kohopenkissä koko ruusupenkki on noin 10 cm korkeampi kuin sitä ympäröivä maa. Tämä edesauttaa talvisten sulamisvesien pois valumista ja maa lämpiää nopeammin, mikä parantaa ruusujen talvehtimista.

Hyvin haarautunutta astiataimea ei yleensä ei tarvitse leikata istutuksen yhteydessä.

Istutuksen jälkeen kastele taimi kunnolla; 10-20 l / taimi.

Istutuksen jälkeen

On parempi antaa kasville kerralla kunnolla kymmeniä litroja vettä pari kertaa viikossa, kuin kastella vähän ja useasti. Kun juuret saavat runsaasti vettä, ne hakeutuvat syvemmälle maahan, mikä auttaa kasvia kestämään kuivuutta paremmin vanhempana. Lisäkastelua tulisi antaa istutusvuonna ja jatkossa kasvi hyötyy kuivana kautena kastelusta.  

On hyvä ottaa huomioon, että maa painuu istutuksen jälkeen parin vuoden aikana, jolloin jalontamiskohta voi tulla näkyviin. Lisää multaa aina tarpeen mukaan, niin että jalontamiskohta pysyy aina noin 15 cm maanpinnan suojassa. 

Katteen tai maanpeitekasvin käyttäminen ruusun vierellä vähentää rikkaruohojen kitkemistarvetta.  Kate myös pidättää kosteutta maassa. Hyviä maankatekasveja ovat esimerkiksi perennoista akankaalit ja kangasajuruoho tai yksivuotiset, matalat kesäkukat. 

Lannoitus ja maan happamuus
Lannoita ruusut keväällä valitsemasi lannoitteen ohjeen mukaan tai levitä kompostimultaa / hyvin palanutta karjan lantaa parin sentin kerros pensaan juurelle. Lisälannoitusta voi antaa tarvittaessa juhannuksen tienoilla. Liika typpilannoitus heikentää ruusun talvenkestoa. Typetön PK- syyslannoitus on hyvä antaa heti elokuun alussa. PK-lannoite edistää mm. versojen puutumista ja parantaa niiden pakkasensietokykyä. 
Hyviä lannoitteita ovat esim. luujauho, sarvilastu, komposti, hyvin palanut karjanlanta tai kanankakka. 

Ruusut eivät ole arkoja maan happamuudelle eli pH-arvolle ja viihtyvät arvoissa 5,5-7,3. Ravinteiden imeytymisen kannalta ryhmäruusuille paras pH-arvo on 6,0-6,5. Ylläpitokalkitus on hyvä tehdä noin 3-4 vuoden välein. 

Leikkaus 
Keväällä versot leikataan ennen silmujen puhkeamista. Poista heikot ja kuolleet versot. Toisen vuoden versoilla kukkivasta köynnösruususta leikataan pois vain heikot pääversot, vioittuneet ja kuivuneet oksat. 
Kesällä kuihtuneet kukat poistetaan ja kukkinut oksa leikataan pois ylimmän 5-lehdykkäisen lehden alapuolelta. Tämä edistää uusien kukkien muodostamista.

Leikkaa mahdolliset perusrungosta lähtevät villiversot niin läheltä runkoa kuin mahdollista. Villiverson tunnistaa voimakkaasta kasvusta ja sen ulkomuoto poikkeaa hankitun ruusun ulkonäöstä yleensä pienilehtisyydellä.

Talvisuojaus

Maanpinnan jäädyttyä pakkasten alkaessa, mutta ennen pysyvää lumipeitettä, lisätään tyvimullitusten päälle 5-10 cm talvensuojaturvetta, jonka sekaan voidaan lisätä esim. hienoa kuivaa haketta. 
Köynnös voidaan talvisuojata ennen pysyvien pakkasten tuloa suoraan seinälle tai nostamalla kasvi maahan. Kasvi suojataan havuilla tai jollain hengittävällä kankaalla, esim. talvipeitolla, maanerotus- tai suodatinkankaalla. Muovia tai muuta hengittämätöntä kangasta ei saa käyttää.  
Uutta hiekkapitoista multaa lisätään penkin pinnalle ensimmäisenä kolmena vuotena, mikä korvaa mullan luonnollista kokoon painumista. Talvehtimisen kannalta on tärkeää, että jalonnuskohta on suojassa maan alla. 

Talvisuojaus poistetaan keväällä vähitellen pahimpien yöpakkasten mentyä ohi. Versot suojataan auringolta kunnes maa on sula. Jos lunta on ollut vähän tai paikka kuiva ja aurinkoinen, kastelu aloitetaan aikaisin. Tyvimullitus tasoitetaan kun koivut ovat hiirenkorvilla. Kevätleikkaus tehdään ja lannoitus aloitetaan käytettävän lannoitteen ohjeen mukaan.