Kurjenmiekat

Kurjenmiekat, eli iirikset, ovat majesteettisia kaunottaria, puutarhan kruunaamattomia kuningattaria. Veistokselliset kurjenmiekat ovat inspiroineet taiteilijoita jo vuosisatoja. Kurjenmiekan kukka lienee vaakunaliljan esikuva. Iirikset ovat ylväitä ja elegantteja ja ansaitsevat paikan jokaisessa puutarhassa.


Kurjenmiekoilla on todella upeat, suuret, usein tuoksuvat kukat. Tuoksu on ihanan sitruunainen. Kukissa ovat edustettuina melkein kaikki värit ja niiden vivahteet. Kukissa on pystyt, toisiaan vasten kaartuneet terälehdet ja varjolehdistä muodostuneet ulommat kehälehdet, jotka ovat taipuneet alaspäin. Varhain keväällä viheriöivästä miekkamaisesta lehdistöstä tulee syksyllä näyttävän keltainen tai keltaoranssi. Kuivat siemenkodat jäävät kukkavarsien latvoihin kauniiksi talventörröttäjiksi. 

 

Kurjenmiekat viihtyvät tuoreessa, ravinnerikkaassa maassa. Siperian- ja keltakurjenmiekat voi istuttaa myös kosteikkoon. Kevät- ja pikkukurjenmiekat taas suosivat kuivahkoa maata. Kasvualusta saisi olla 20-40 cm syvä. Sääntönä on mitä isompikasvuisempi lajike sitä syvempi kasvualusta. Paksun juurakkonsa ansiosta kurjenmiekat kestävät kuivuutta, mutta kukat kuihtuvat nopeasti auringonpaahteessa. 

 

Kurjenmiekat leviävät melko hillitysti paksun, maan pinnan tuntumassa suikertelevan juurakkonsa avulla. Poikkeuksena keltakurjenmiekka joka leviää vedessä nopeasti. Kurjenmiekkojen juurakko paljastuu vähitellen kasvin levitessä. Siksi onkin hyvä lisätä juurakon päälle pari senttiä multaa muutaman vuoden välein. Liikaa multaa ei saa lisätä sillä silloin kurjenmiekat eivät kuki.