Puiden ja pensaiden ennakkomyynti on alkanut!

Leikkokukkien kasvattaminen puutarhassa

Leikkokukiksi sopivia lajeja on laaja kirjo niin yksi- kuin monivuotisissa kukissa ja pensaissa. Valittavana on kasveja valmiina astiataimina tai siemeninä ja juurakoina. Eikä leikkokukkien viljely vaadi edes suurta puutarhaa, vaan niiden kasvatus onnistuu hyvin myös lavoissa tai ruukuissa.

Leikkokukille voi varata puutarhasta oman alueen tai istuttaa niitä sinne tänne muiden kasvien joukkoon. Ne ovat myös piristävä näky hyötykasvien joukossa ja monet leikkokukiksi sopivat lajit ovat myös syötäviä, kuten kehäkukat, ruiskaunokit tai yrtti-iiso.

Olemme koonneet leikkokukiksi sopivien kasvien siemenet verkkokaupassa omaksi ryhmäkseen Leikkokukkien siemeniä.

Se, mitä kukkia omaan puutarhaan leikkokukiksi valitsee, riippuu täysin omista mieltymyksistä niin värien, kukinta-ajan, koon kuin mallin suhteen. Hyviä ja kestäviä siemenistä tai juurakoista kasvatettavia leikkokukkia ovat esimerkiksi daaliat, kehäkukat, ruiskaunokit, tuoksuherneet, tsinniat, asterit, unikot, pionit ja kesäpäivänhatut.

Kasvien valinnassa kannattaa miettiä käytettävän viljelytilan ja kukkien käyttötarkoituksen lisäksi sitä, että leikkokukiksi kasvatettavissa kasveissa olisi mahdollisimman paljon erilaisia muotoja ja värejä, kuten esimerkiksi tanakkavartisia daalioita, kasvutavaltaan rennompia tuoksuherneitä tai keveyttä antavia kukkia, kuten ruiskaunokkeja, tarhaneitoja tai unikoita. Näin kimppuihin saadaan elävyyttä, syvyyttä ja keveyttä.

Siemenestä tai juurakosta kasvatettavia leikkokukkia voidaan hyvin istuttaa erilaisiin kasvuympäristöihin. Daaliat voidaan istuttaa omiin ruukkuihin ja tuoksuherneet hyötykasvien kanssa samaan lavaan reunalle tukea vasten kiipeilemään. Monet leikkokukiksi kylvettävät siemenet sopivat hyvin perennapenkkiin, kuten ruiskaunokit, koristeporkkanat ja unikot.

Yksi- ja monivuotiset, siemenestä kasvatettavat leikkokukat aloittavat yleensä kukinnan heinäkuussa ja kukkivat pitkälle syksyyn, aina yöpakkasiin asti. Suoraan maahan kylvettävillä siemenillä, kuten ruiskaunokilla, tarhaneidoilla sekä unikoilla, voidaan kukintaa ajoittaa ja pidentää tekemällä useampi kylvö esimerkiksi viikon, parin välein.

Jotta leikkokukat tuottaisivat mahdollisimman paljon satoa, kannattaa kasvualustaan ja -olosuhteisiin kiinnittää huomiota istutettaessa tai kylvettäessä. Tässä, kuten muussakin puutarhanhoidossa perussääntö ”oikea kasvi oikeaan paikkaan” takaa parhaan mahdollisen sadon. Suuri osa siemenistä tai juurakoista kasvatettavista kasveista on helppohoitoisia, mutta niille sopimattomalla kasvupaikalla tai kosteusolojen vaihdellessa rajusti, ei saavuteta optimaalisinta satoa. Myös maan perusparannus kalkituksella ja lannoituksella auttaa kasveja sadonmuodostuksessa.

Siemen- tai juurakkopussin kyljestä kannattaa aina tarkastaa kylvöohjeet, -etäisyydet ja varsinkin se, itääkö kasvi valossa vai vaatiiko se maata päälleen. Jos esikasvatettavien kasvien ohjeissa suositellaan latvomista, se kannattaa tehdä, jotta kasvi haaroisi mahdollisimman hyvin. Monet pensastavat kasvit hyötyvät myös ensimmäisten kukkien poistosta.

Leikkokukat kannattaa kerätä aina aamuisin ja kuivalla säällä. Parhaimman tuloksen saat, kun kastelet seuraavana päivänä korjattavat leikkokukat edellisenä iltana. Tällöin niiden nestejännitys on parhaimmillaan. Leikkokukat tulisi saada heti keräämisen jälkeen viileään veteen, jotta kukkien vedensaanti ei katkeaisi. Jos kasvit säilytetään poiminnan jälkeen seuraavaan päivään viileässä, noin 4-10 asteen lämpötilassa (kellari, varasto, jääkaappi) parantaa se kasvin kestoa leikkokukkana.

Floristimme Elisa neuvoo kimppujen kestävän parhaiten, kun varsiin leikataan imupinnat terävällä veitsellä juuri ennen maljakkoon laittamista. Muita tärkeitä asioita ovat puhdas maljakko, raikas vesi, oikeaan aikaan poimittu kukka sekä lehtien ja roskien poisto veteen menevältä osalta. Maljakkokestävyyttä lisäävät myös säännöllinen veden vaihtaminen, varsien imupintojen uusiminen ja maljakon pesu.

Yhtä oikeanlaista tapaa tehdä kukkakimppua ei ole, vaan pääasia on, että kokonaisuus miellyttää itseä. Kun kimpun kokoaa spiraaliksi, eli ensin valitaan keskuskukka, jota muiden varret kiertävät samansuuntaisesti, niin kukat saadaan pysymään juuri siinä kohtaa mihin ne halutaan. Tällöin myös kimpun keskelle voi helposti lisätä kukkia jo tehtyä kokonaisuutta rikkomatta.