Blogi

Magnoliaa ei turhaan kutsuta puutarhan jalokiveksi. Keväisin ennen lehtien puhkeamista ne kiinnittävät huomion herkällä, mutta vahvalla kukinnallaan. Magnolian kukkia on monenlaisia tähtimäisistä maljamaisiin. Suuri osa magnolioista kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista, mutta esimerkiksi pensasmagnolia sieboldii sekä sateenvarjo- ja poppelimagnoliat aloittavat kukinnan vasta juhannuksen tienoilla.

 

Magnolia rakastaa lämpöä ja se kasvaa mieluiten suojaisessa, lämpimässä paikassa, esimerkiksi rakennuksen seinustalla. Vaihtoehtona on myös istuttaa magnolia ruukkuun ja viedä se talvehtimaan varastoon tai autotalliin, jossa lämpötila pysyy plussan puolella koko talven.

Lajikkeista kestävimpiä ovat luonnollisesti Suomessa jalostetut lajikkeet, kuten japaninmagnolia ’Vanha Rouva’, joka on saavuttanut jo todellisen vanhan rouvan iän täällä Mustilassakin. Se on istutettu Mustilan kartanon tallin eteen perimätiedon mukaan 1940-luvun lopulla. Se mistä C.G. Tigerstedt puun toi, ei ole jälkipolvien tiedossa, mutta se osoittautui erittäin säänkestäväksi ja selvisi vaurioitta hyvinkin ankarista talvista. Tästä magnoliasta on tehty 1980-luvulta asti solukkolisäyksellä klooneja, jotka löytyvät valikoimastamme nimellä japaninmagnolia (Magnolia kobus) 'Vanha Rouva'.

 

Magnolioiden kukkien väri ja muoto vaihtelee lajikkeesta riippuen aina puhtaan valkoisesta vaaleanpunaisista punaisiin ja keltaisiin lajikkeisiin. Osa lajikkeista kukkii suurin, kerratuin kukin, kuten tarhamagnolia ’Wildcat’ (kuva alla). Kukat aukeavat ensin suloisista, pienistä nupuista ja saavuttavat lopulta suuren, upean kerratun kukinnan. Yhden kukan halkaisija voi olla jopa 15–20 cm ja lajike kukkii jo nuorena. Erityisen kaunis se on ruukussa kasvatettavaksi.

Tarhamagnolia 'Leonard Messel' kukkii suurin, tuoksuvin, vaaleanpunaisin kukin toukokuussa juuri ennen lehtien puhkeamista. Se on yksi kestävimmistä ulkomaalaista alkuperää olevista magnolioista ja on talvehtinut meillä Mustilassa II-III vyöhykkeen rajalla erinomaisesti. 'Leonard Messel'ille kannattaa varata puutarhan paras paikka; suojaisa ja lämmin. Mitä aurinkoisempi paikka, sitä paremmin tulisi huolehtia, että se saa tarpeeksi vettä. Paras maaperä magnolialle on humuspitoinen ja kuohkea, josta vesi pääsee läpi.

Magnolia 'Susan' kukkii keväällä toukokuussa sen lehtien puhkeamisen aikoihin. Kapeat nuput avautuvat pikarimaisiksi, n. 12 cm leveiksi, viehättäväksi kukiksi, joiden pinkkien terälehtien ulkopinta on tummempi, kuin sisäpuoli. Lehdet ovat kesällä kauniin vihreät ja syksyllä ne saavat keltaisen syysvärin. Magnolia 'Susan' ei ole kovin nopeakasvuinen ja se on ihanteellinen, elegantti pensas pienemmällekin pihalle.

 

Pensasmagnolia sieboldii kestää hyvin Suomen talvia. Poikkeuksena moniin muihin magnolioihin, se kukkii keskikesällä, täydessä lehdessä. Valkoiset, 10 cm leveät, hieman nuokkuvat kukat avautuvat juhannuksen jälkeen. Kukan keskustan punertavat heteet tuovat lisäväriä kokonaisuuteen. Kukkien tuoksu on hieman sitruunainen ja pensas tekee ensimmäiset kukat jo melko nuorena. Lehdet ovat isot ja selkeät, kauniin vihreät. Pensasmagnolia sopii hyvin yksittäispensaaksi puutarhan suojaiseen, lämpimään kasvupaikkaan, jossa maa on vähintään tuoretta ja hapahkoa. Hyvällä onnella se saattaa yllättää toisella kukinnalla loppukesästä.

Sateenvarjomagnolia on saanut nimensä versojen kärkiin sateenvarjomaisesti levittäytyvistä isoista lehdistä. Lehdet kasvavat sen kotimaassa Pohjois-Amerikassa jopa metrin pitkiksi, mutta Suomessa mitta jää noin puoleen. Suuret, kermanvalkoiset kukat puhkeavat keskikesällä oksien kärkiin. Terälehtiä kukassa on 6–9 kappaletta. Kukinnan jälkeen muodostuvat pystyt, käpymäiset, punertavat hedelmät. Sateenvarjomagnolia on pystykasvuinen, vähähaarainen pensas tai pieni puu. Kasvupaikan suhteen se on vaatelias ja haluaa ehdottomasti tuoreen, runsasmultaisen, läpäisevän kasvualustan ja lämpimän, suojaisan kasvupaikan, missä se on poissa niin kylmiltä tuulilta, kuin aikasilta syyshalloiltakin. Menestyessään se on puutarhan komea, ryhdikäs ilmestys.