Magnolia 'March Till Frost' lajike on julkaistu vuonna 1997, mutta saanut nykyisen nimensä 'March Till Frost' (vapaa suom: maaliskuusta pakkasiin) vuonna 2010, mikä viittaa sen kukintaan ja Keski-Euroopassa se todellakin ihastuttaa kukinnallaan varhaisesta keväästä koko kesän! Kukinta on maljamainen, mutta terälehdet eivät avaudu aivan alas asti. Suuret kukat ovat tumman purppuranpunaiset ulkopuolelta ja sisältä huomattavasti vaaleammat, mikä luo häkellyttävän kauniin kokonaisuuden. 'March Till Frost' kannattaa laittaa puutarhan suojaisimmalle ja lämpimimmälle paikalle. Magnolioiden joukosta tämä harvinaisen pitkäkukintainen lajike on oikea helmi!
Mielenkiintoinen lajike kokeiltavaksi Suomen oloihin. Talvehtiminen ulkona epävarmaa. Talvetusta varastossa suositellaan. Oma kokemuksemme: Kasvuvöyhykkeellä Ib talvehtinut jo kaksi talvea puutarhassa ja kukkii kauniisti.
Poppelimagnolia 'Blue Opal'in kermankeltaisissa kukissa on säväyttävän sinivihreät uloimmat terälehdet. Kukat ovat noin 10 cm leveät, kuppimaiset. Todella hieno erikoisuus puutarhaan!
Mustilan Etelärinteen kookas, vanha, talvisodan pakkaset kestänyt poppelimagnolia tuhoutui 1970-luvulla maata myöten juhannusviikon yöpakkasten, kuivan kesän ja aikaisen, kylmän talven yhteisvaikutuksesta. Kannosta kasvoi kuitenkin vesa, joka on jälleen varttunut kukkivaan kokoon. Juhannuksen aikoihin puhkeavat kukat ovat vaaleanvihreät ja jäävät lehdistön seassa helposti huomaamatta. Poppelimagnoliassa näyttävintä ei olekaan kukinta vaan rehevä yleisolemus ja kookkaat lehdet, jotka saattavat kasvaa yli 20-senttisiksi. Englanninkielisen nimensä cucumber-tree se on saanut raakaana avomaankurkkua muistuttavien hedelmiensä perusteella.
Kotiseudullaan Pohjois-Amerikan itäosissa poppelimagnolia kasvaa noin 20 metriseksi, leveälatvuksiseksi puuksi, mutta jää Etelä-Suomessa selkeästi pienemmäksi. Suomessa sitä on kasvatettu jo sadan vuoden ajan, mutta lähinnä kokoelmissa.