Magnolia ’Butterflies’in kasvutapa on pysty ja siro. Lajike kukkii keväällä keltaisin kukin ennen lehtien puhkeamista. Kukat tuoksuvat miedosti sitruunaiselta. 'Butterflies' on keskikokoinen puu tai pensas, joka voi kasvaa noin 4–6 metriä korkeaksi. Luontaisesti lajike kasvaa puumaisena, mutta Suomen oloissa kasvutapa jää usein pensasmaiseksi.
Magnolia 'Cleopatra' on hybridi, joka on risteytetty lajikkeista M. soulangiana 'Sweet Simplicity' ja Magnolia 'Black Tulip. Lajike aloittaa kukinnan jo nuorena. Tumman pinkki kukinta kestää pitkään, jopa 4 viikkoa ja se saattaa kukkia vielä toisenkin kerran myöhemmin kesällä, jos olosuhteet ovat sille suotuisat. Kukan koko on halkaisijaltaan 18-20 cm ja sen malli on pysty ja kuppimainen.
Magnoliat hyötyvät istutuksesta kohopenkkiin, johon on lisätty karkeaa soraa tai Leca-soraa pohjalle. Paikka ei saa olla liian kuiva. Soran tarkoituksena on estää talvimärkyyttä, joka on hyvin haitallista magnolian juuristolle.
Aurinkoinen ja tuulensuojainen, runsasravinteinen, humuspitoinen ja ilmava, mutta läpi kesän tuoreena pysyvä kasvupaikka on ihanteellinen magnolialle. Aurinkoinen kasvupaikka antaa parhaan kukinnan ja parantaa myös tuleentumista talvea varten.
Magnolian juuristo sijaitsee hyvin pinnassa, joten kate tai pintajuuriset perennat pitävät maan sekä kosteana että estävät maan kuumenemista ja hidastavat routaantumista. Liikkumista juuristoalueella on vältettävä. Pensaista leikataan tarvittaessa kuivat ja vioittuneet oksat.
Jademagnolia 'Yellow River' kukkii säväyttävin, himmeänkeltaisin kukin, jotka avautuessaan haalistuvat kermanvalkoiseksi. Kukat ovat suloisesti tuoksuvia ja noin 15 cm suuria. Kukinnan lopulla kasvin raikkaan vihreät lehdet puhkeavat ja magnolia muodostaa koristeelliset, punertavat, käpymäiset siemenkodat. 'Yellow River' on hidaskasvuinen, kasvutavaltaan pyramidimainen pensas. Jademagnolia 'Yellow River' on kiinalainen lajike.Se tunnetaan myös nimellä 'Fei Huang'
Magnolia 'George Henry Kern' on upea pieni magnolia! Syvän pinkit nuput vaalenevat ulkopinnalta avautuessaan, paljastaen terälehtien sisäpinnan hienon, hennon vaaleanpunaisen värin. Pikarimaisessa kukassa on terälehtiä 8-10 kpl:tta. Kukinta alkaa magnolian ollessa lehdetön ja jatkuu vielä lehtien muodostumisen jälkeen. Pensas on kasvutavaltaan hyvin kompakti ja kauniin lehtevä. Hidaskasvuisena ja pieneksi jäävänä se sopii hyvin ruukkukasvatukseen. Uutta kasvua tulee vuodessa n. 20-30 cm.
'George Henry Kern' on Magnolia liliiflora 'Nigra' x M. stellata 'Rosea' :n hybridi. Se on julkaistu vuonna 1935 ja nimetty myöhemmin, vuonna 1945 kuolleen, Amerikan laivastossa palvelleen sotilaan mukaan.
Tarhamagnolia 'Leonard Messel' kukkii suurin, tuoksuvin, vaaleanpunaisin kukin toukokuun alkupuolella juuri ennen lehtien puhkeamista. Se on yksi kestävimmistä magnolioista ja on talvehtinut meillä Mustilassa II-vyöhykkeellä erinomaisesti. 'Leonard Messel'ille kannattaa varata puutarhan paras paikka; suojaisa ja lämmin. Mitä aurinkoisempi paikka, sitä paremmin tulisi huolehtia, että se saa tarpeeksi vettä. Magnoliat eivät pidä kuivasta, eivätkä voi sietää liikaa märkyyttä, etenkään talvisin. Maan tulisi näin ollen olla hyvin läpäisevää. Istutuskuoppa tulisikin perustaa hyvin salaojineen ja kasvi istuttaa havu-rodomultaan, niin loistelias kasvu ja kukinta on lähes taattu!
Tarhamagnolia 'Wildcat' kukkii tuoksuvin, kerratuin, valkoisin kukin, joissa voi olla aavistus vaaleanpunaista vivahdetta. Kukat ovat suuret, jopa 12 cm leveät ja terälehtiä on n. 50 kpl. Tarhamagnoliat kukkivat noin 1-2 viikkoa tähtimagnolioiden jälkeen. 'Wildcat'in lehdet ovat selkeät, ovaalit ja nuorena hienon pronssin väriset. Lehdet puhkeavat kukinnan jälkeen ja pensas on tuuhea, täyttyen lehdistä aina "päästä varpaisiin" asti. Se on erityisen kaunis magnolia ja ansaitsee ehdottomasti puutahan parhaimman paikan, oli se sitten istutettu maahan tai ruukkuun.
Pensasmagnoliaa pidetään kestävimpänä magnoliana Suomen oloissa. Poikkeuksellisesti muihin magnolioihin verrattuna, se kukkii keskikesällä, täydessä lehdessä. Valkoiset, 10 cm leveät, hieman nuokkuvat kukat avautuvat juhannuksen jälkeen. Kukan keskustan punertavat heteet tuovat lisäväriä kokonaisuuteen. Kukkien tuoksu on hieman sitruunainen ja pensas tekee ensimmäiset kukat jo melko nuorena. Lehdet ovat isot ja selkeät, kauniin vihreät. Pensasmagnolia sopii hyvin yksittäispensaaksi puutarhan suojaiseen, lämpimään kasvupaikkaan, jossa maa on vähintään tuoretta ja hapahkoa. Hyvällä onnella se saattaa yllättää toisella kukinnalla loppukesästä.
Magnolia 'March Till Frost' lajike on julkaistu vuonna 1997, mutta saanut nykyisen nimensä 'March Till Frost' (vapaa suom: maaliskuusta pakkasiin) vuonna 2010, mikä viittaa sen kukintaan ja Keski-Euroopassa se todellakin ihastuttaa kukinnallaan varhaisesta keväästä koko kesän! Kukinta on maljamainen, mutta terälehdet eivät avaudu aivan alas asti. Suuret kukat ovat tumman purppuranpunaiset ulkopuolelta ja sisältä huomattavasti vaaleammat, mikä luo häkellyttävän kauniin kokonaisuuden. 'March Till Frost' kannattaa laittaa puutarhan suojaisimmalle ja lämpimimmälle paikalle. Magnolioiden joukosta tämä harvinaisen pitkäkukintainen lajike on oikea helmi!
Mielenkiintoinen lajike kokeiltavaksi Suomen oloihin. Talvehtiminen ulkona epävarmaa. Talvetusta varastossa suositellaan. Oma kokemuksemme: Kasvuvöyhykkeellä Ib talvehtinut jo kaksi talvea puutarhassa ja kukkii kauniisti.
Magnolia 'Satisfaction'in kukka on kuin maalauksesta. Suuret, maljamaiset, ulkopinnalta pinkit ja sisältä valkoiset kukat muodostuvat ennen lehtiä. Kukinta kestää pitkään. Todella hieno kasvatettavaksi ruukussa!
Magnoliat hyötyvät istutuksesta kohopenkkiin, johon on lisätty karkeaa soraa tai Leca-soraa pohjalle. Paikka ei saa olla liian kuiva. Soran tarkoituksena on estää talvimärkyyttä, joka on hyvin haitallista magnolian juuristolle.
Aurinkoinen ja tuulensuojainen, runsasravinteinen, humuspitoinen ja ilmava, mutta läpi kesän tuoreena pysyvä kasvupaikka on ihanteellinen magnolialle. Aurinkoinen kasvupaikka antaa parhaan kukinnan ja parantaa myös tuleentumista talvea varten.
Magnolian juuristo sijaitsee hyvin pinnassa, joten kate tai pintajuuriset perennat pitävät maan sekä kosteana että estävät maan kuumenemista ja hidastavat routaantumista. Liikkumista juuristoalueella on vältettävä. Pensaista leikataan tarvittaessa kuivat ja vioittuneet oksat.